sunnuntai 22. elokuuta 2010

Nails nails nails...

Viime aikojen kynsityylit on jääny näköjään ihan esittelemättä. Yhdet upeat violetit kynnet on tossa edellisessä postauksessa mut sitä ennen on nähty muun muassa tälläistä. Kaikissa kynsissä pohjalla Opi natural nail base coat ja päällä Opi top coat.


Wanna play?
Näitä ei oikeen kukaan ehtinyt näkemään. Lakkasin kynnet tällä tavoin sairaalareissua edeltäneenä viikonloppuna ja kynsilakat piti sit poistaa ennen leikkausta. Vaikuttaa kuulemma happisaturaatioarvoihin jos on kynsissä lakkaa, tai siis laite ei näytä todellista arvoa silloin.

2 kerrosta Mavala #49 white
punainen ja musta Nail star koristelulakka
punaiset ja mustat helmenpuolikkaat


How much is too much?
Nää kynnet oli sairaslomalla. Päätin et voin hyvin olla epäkäytännöllinen kun ei tarvi tehdä töitä, ja siks kynsissä kilo strasseja. Oli kyl ihan mielettömät ja sai hurjasti kehuja niiltä jotka ne näki.

koko kynnellä Opi #R42 Second honeymoon
töpöteltynä 2/3 kynttä Dermosil devoted -lakan sävy Tango
töpöteltynä 1/3 kynttä Opi #N25 Big apple red
valkoiset raidat Kiss nail art -lakalla
glitterpilkut pinkillä Enamel art -lakalla
päällä valikoima eri kokoisia ja eri värisiä strasseja ja helmenpuolikkaita


Three times turqoise
Värit jäi kuvattaessa hailakoiksi eivätkä ole yhtä toisistaan erottuvia kuin oikeasti
tyvessä We care icon #20 Magic aquamarine
kärjessä Gosh #582 Blue lagoon
välissä turkoosilla Enamel art -lakalla tehty raita


Simple but stylish
Tällä hetkellä kynsistä löytyy hyvin perinteinen ja neutraali ranskalainen manikyyri, jota piristin kultaisella glitterillä. Kynsiä on myös huomattavasti lyhennetty, ja muotoiltu edellisestä kuvasta.
koko kynnellä Opi #B79 Sand in my suit
kärjessä Mavala #22 Geneve
raita kultaisella Enamel art glitterlakalla

Mikä on sinun lempityylisi näistä?

Matkailua ja illanistujaisia

Täällä ollaan taas parin viikon kirjoittelutauon jälkeen! Kaikenlaista ollut taas meneillään, pari viikkoa sitten vietettiin murun kanssa viikonloppu Tampereella. Oltiin Scandic Rosendahl hotellissa, upeissa maisemissa järven rannalla ja tarkoituksena oli ekana iltana nauttia näköaloista ja kierrellä alueella. Noh, heti kun autolta päästiin hotelliin ja saatiin tavarat huoneeseen alkoi hirveä myrsky. Käytiin sit vain autolla lähimmässä kaupassa ostamassa muutama siideri, kasa kaikkea hyvää syömistä ja vietettiin ilta katsellen hotellihuoneessa leffoja.

Seuraavana päivänä mentiin sit Särkänniemeen, jota olin kyl aika vakavasti miettiny et uskallanko, oli kuitenkin niin vähän aikaa kulunut siitä leikkauksesta. Otin sit vaan vähän varovaisemmin, eikä oltu iltaan asti siellä. Oli kyl hauskaa, vaikka koko ajan sai vähän varoa. Niin ja delfiinit on kyl vaan ihan älyttömän sulosia ja fiksuja otuksia!
 
Käytiin sit viel kävelemässä vähän Tampereella, mut kohtalaisen ajoissa lähdettiin kyl ajamaan pois päin. Oli muuten ihan hurjaa, kun Markus laitto mut ajamaan loppumatkan Tampereelle ehkä puolesta välistä menomatkaa ja sit alkupuoliskon kun lähdettiin pois. Se yrittää saada mut tottumaan isommissakin kaupungeissa ajamiseen, koska sen pari kertaa ku oon ajan Hesan keskustassa, on paniikkikohtaus ollu lähellä. Onneks tällä kertaa oli Markuksen veljeltä navigaattori lainassa ja se vähän rauhotti mua, et vaik ois ajanu harhaan se ois korjannu heti uuden reitin. Jouduttiin vielä kaikenlisäks käymään ihan keskustan alueella, vaik hotelli oli vähän syrjemmässä, koska muru oli tilannu uuden tietokoneen näytön (en ymmärrä kuka muka oikeesti tarvii 24 tuumasen näytön...) joka käytiin sielt liikkestä hakemassa. No, hengissä selvittiin ilman sen pahempaa paniikkia ja näyttökin saatiin ehjänä kotiin. Kotimaanmatkailu on kyl ihan liian aliarvostettua, oli ihana rentoutumisviikonloppu.

Siitä seuraava viikonloppu onkin sit ihan oma lukunsa. Make lähti Järvenpäähän kaverinsa luokse ja sitten onkin vaikea arvata mitä mä tein! Tyttöjeniltaa tyttöjenillan perään. Perjantaina käytiin Nooran ja muutaman muutaman kaverin kanssa istumassa meidän lemppari karaokebaarissa. Käydään siellä lähes jatkuvasti parilla siiderillä ja laulamassa. Suht rauhallisesti otettiin mut ilta venähti taas aamuyöhön.. Oli kyl huippua, päästiin laulamaankin tosi paljon kun siellä oli niin hiljaista.

Lauantaina yritin sit keräillä itseni et sain siivottua ja kaupassa käytyä iltaa varten. Sit illalla Laura, Emmi ja Hanna tuli meille ja siitä se sitten lähti. Vähän pientä syötävää, hieman mustikkashotteja, mansikkamargaritoja ja aivan liikaa cosmopolitaneja. Oli ihan mieletöntä viettää pitkästä aikaa iltaa niiden tyttöjen kanssa. Siinä vaiheessa kun me neljä saatiin käsiimme kamera, oli tulos melko mielenkiintoinen. Kuvat kertokoot enemmän kuin tuhat sanaa.

 Jos joskus täytyy tehdä seuranhakuilmoitus, käytän ehdottomasti tätä kuvaa.


Charlien enkelit. Ei muuta sanottavaa.


Alkoholia siellä ja alkoholia täällä. Ja hirveästi tyhjiä laseja, onneks on tiskikone!


Joskus tässä kohtaa Emmi muistaakseni sanoi rajottavansa vähän.

Illan asuna oli sen hetkisiin kynsiin sopiva violetti mekko mustien legginsien ja mustien korkojen kanssa. Koruina valtavat määrät strasseja.

Ja tässä vielä kynnet. Sävynä 2 kerrosta Gosh #580 Purple passion ja koristeet hopeanvärisistä mikrohelmistä, pienistä kirkkaista pyöreistä sekä kukkasen mallisista strasseista. Toi peukalossa oleva kruunu on ihan mun lemppari ikinä. Love it!

Baariin asti kamera ei päätynyt, koska kukaan ei muistanut ottaa sitä mukaan. Sääli sinänsä, ois voinu tulla ikimuistoisa kuvia.

perjantai 6. elokuuta 2010

Always look on the bright side of life

Eilisen hurjan angstaustekstin jälkeen nyt vähän positiivisempaa asennetta kehiin! Mikään ei piristä niinkuin shoppailu, joten vähän tuli kierrettyä kauppoja. Vaatteita en etsinyt ollenkaan, enkä siksi edes katsellut paria aletankoa (Lindex ja Seppälä) kummempaa. Asusteita ja meikkejä oli päivän shoppauskohde. Ja homma toimi kivasti! Löytyi tosi kiva musta joustava vyö Lindexistä. Oon ollu tosi nirso tällästen suhteen ku melkeen kaikissa on joku hurjan kokonen solki mut tää oli ihanan yksinkertanen. Olin ettiny kyseisenlaista vyötä bilemekkojen ja tän mustan neulejakun kaveriks. Toimii mukavasti yhteen.


Seppälästä mukaan tarttui "osta 3 maksa 2" - sukkahousu/legginstarjouksesta kolmet legginsit, ihan tavallliset mustat, caprimalliset mustat sekä käärmeennahkakuvioidut vähän paksummat mustat. Koska hei, kukapa ei tarvis mustia legginsejä. Myös kolme glitterlakkaa, hopeinen Wild and Crazy -lakka jossa on tasakokoisia pienehköjä glitterhippuja, sininen saman sarjan lakka, jossa on pieniä ja isoja glitterhippusia sekaisin, sekä neonpinkki Models own -lakka pienehköillä oranssinsävyisillä glitterhileillä. Models own glittereyelinerit yllättivät laadullaan, vaikka olivat niin halpoja. Mukaan lähti violetti ja turkoosi. Mulla on joskus ennenkin ollut turkoosi glittereyeliner mutta siinä oli paljon isommat hileet, jotka pisteli ikävästi silmäkulmissa, ja sen lisäksi hilettä oli paljon vähemmän kuin näissä, vastaavaan tulokseen ois tarvinu useamman kerroksen. Myös ihan perinteisen mustan ja hopean sävyjä sisältävä luomiväripaletti smokey eyes -meikin tekoon. Valkoinen ja vaaleampi harmaa ovat melkein samanvärisiä, mutta muuten oikein kivat sävyt. Etenkin musta on mukavan tumma ja hienoa on myös, että se on melkein täysin mattaväri, vaikka paletin muut sisältävät reilummin kimalletta.



Korvakorut ovat yksi asia, kenkien ja laukkujen lisäksi, joita ei mielestäni voi olla liikaa. Niinpä taas tarttui mukaan Lindexistä kauniit vanhan hopean väriset renkaat joissa on lintu istumassa oksalla, ne on vaan niin söpöt että ne oli pakko saada. Muut korvakoruostokset oli käytännöllisiä pikkukorviksia, joita multa löytyy paljon vähemmän kuin isoja näyttäviä korvakoruja. Lindexistä oli myös setti jossa on strassit, pienet helmet ja kultaiset rusetit. Vaaleanpunaiset kukat ja sydämenmalliset vähän isommat strassit olivat Citymarketissa myytävästä, aiemminkin blogissa mainitsemastani superhalvasta sarjasta, jonka kaikki korut on vain 3,90 €.


Vielä viimeinen päivää huimasti piristänyt asia oli hiusten saaminen jonkin muun kuin vihreän värisiksi.. Omasta värjäystuloksestani pahasti järkyttyneenä päätin, etten enää sählää itse hiusteni kanssa markettiväreillä vaan annan tästä lähtien ammattilaisen hoitaa sen puolen. Eli soitettuani eilen kampaajalleni pyytäen, että hän pelastaisi hiukseni, onnistuin saamaan ajan heti tälle päivälle (onneks oon sairaslomalla niin ehdin päiväsaikaan, ties kuinka kauan ois muuten menny ajan saamiseks). Pari tuntia Ella teki töitä mun hiusten parissa, kun joutui ennen värjäystä tekemään niihin jonkin pigmentointijutunkin, mut ainakin saatiin hiukset kuntoon! Väri on kevytväriä, eli alkaa tästä vaalenemaan mut ei pitäis heti olla ihan vaalea ku lähtö on näinkin voimakkaan värinen. Jätän suosiolla tästä lähtien hiusteni värjäämisen ainoastaan Ellan käsiin, ties minkä väriset ne muuten kohta on.





Ps. Tästä uudesta väristä tuli ihana, vai mitä? Me likes!

torstai 5. elokuuta 2010

Surkeiden sattumusten sarja

No niin, nyt tulee sit oikeen kunnon vuodatus. Viime viikot ollu ihan hirveetä menoa, oon varmaan tehny jossain edellisesssä elämässä jotain pahaa ja nyt yläkerta kostaa kerralla mut pienissä erissä.

Kaikki alko jo pari viikkoa sitten, kun hyttysten tai joidenkin muiden öttiäisten puremat mun nilkassa vetäs allergiseen reaktioon. Perjantaina marssin työterveyteen, jotta lääkäri vilkasis vähän sitä jalkaa. Millekään mun ei pitäis olla allerginen, mut lääkärin mukaan tarpeeks paljon puremia pienellä alueella aiheutti jotain muutoksia kudoksessa ja siinä mulla sit olikin oikea nilkka ihan punanen, turvoksissa ja tulehtunut.

No lääkärisetä sitte määräs mulle antibiootit, joita ehdin syödä kaks päivää, perjantain ja lauantain, ennen kun alko hirveet ylävatsakivut. Lauantai-sunnuntai välisenä yönä nukuin varmaan yhteensä reilun tunnin, ja senki muutaman minuutin pätkissä, ennen ku taas heräsin kipuun uudestaan. Sunnuntaiaamuna avopuolison kyyditsemänä terveyskeskukseen, jossa sit toinen lääkäri totes heti et oli virhe määrätä antibiootit, koska tulehdus ei ollu bakteerin aiheuttama. Nilkkaa ois pitäny hoitaa vaan antihistamiinilla (siis ihan tavallisella allergialääkkeellä!) ja kortisonivoiteella.

Lääkäri siis epäili et antibiootin takia vatsan limakalvot olis taas ollu ärtyny, koska tällänen oli diagnosoitu aiemmin kesällä samankaltasista (tosin huomattavasti lyhyempikestosista ja lievemmistä) kivuista. Niinpä ne laitto vatsansuojalääkettä ja jotain kipulääkettä suonen kautta. Muutaman tunnin olin tiputuksessa ja sit ne jo potkivat mut pihalle, kosa olin niiden mukaan ihan kunnossa. Ei yhtään mitään verikokeita tai muita.


Pääsin kotiin ja koska olin syöny edellisen kerran joskus alkuillasta lauantaina, oli pakko syödä jotain. Markus lähti pelaamaan sählyä kavereidensa kanssa, koska luuli et oon ihan kunnossa, niinku itsekin oisin kuvitellu. Muutama haukkaus leivästä ja taas se alko. Sanoinkuvaamattoman kova viiltävä kipu ylävatsassa. No kulta ei enää vastannu puhelimeen, koska oli pelaamassa joten ei muuta ku ambulanssia soittamaan. Eikä se hätäkeskuksen nainen ees meinannu suostuu lähettään sitä mulle! Yritti ehottaa vaan että soita jolleen tutulle tai perheenjäsenelle tai tilaa taksi. Sit se lopulta usko et mua oikeesti koskee niin paljo ettei täs nyt mitään sukulaisia pysty alkaa soittaa läpi, ja se laitto lanssin tulemaan.

Sit ku ambulanssilla meni sairaalaan, mut otettiin vähän vakavammin, eikä vähätelty niinku terveyskeskuksessa jonne menin ihan omin jaloin. Mut laitetiin osastolle jatkuvaan tiputukseen ja otettiin ties mitä verikokeita. Seuraavaks aamuks sain ajan vatsan ultraäänitutkimukseen, jossa lopulta tää kaikki selvis. Mulla oli sappikiviä, hoitaja totes et suht harvinaista näin nuorella, mut perinnöllisyys vaikuttaa aika lailla, ja äidillä ainki ollu.

Ultraa seuras samana päivänä magneettikuvaus ja sen jälkeen kokeiltiinkin jo syömistä. Eihän siitä mitään tullu vaan sit olin taas kauheissa kivuissa joihin ei meinannu enää auttaa ees todella vahvat kipulääkkeet. Seuraavaks päiväks ne varas ajan ruokatorven kautta tehtävään tähystykseen, gastroskopiaan, mut sanoivat et ainakaan viikkoon tai pariin ei viel päästä leikkaamaan. Odottaessani toimenpidettä leikkaussalin edessä sain ensimmäistä kertaa elämässäni paniikkikohtauksen jonka taltuttamiseen tarvittiin kolme hoitajaa ja vahvaa rauhottava.. Sen jälkeen kaikki tuntuikin kyl tosi helpolta, eikä enää pelottanu.

No avatessani silmät heräämössä joskus 5 tuntia myöhemmin hämmästys oli aika suuri, kun sanoessani hoitajalle et vatsa tuntuu kipeältä, vastaus oli: "ei mikään ihme, kun poistettiin sulta sappirakko" Siinä sit tuijotin hoitajaa suu auki jonku aikaa kummissani ennen kuin nukahdin taas. Seuraavan kerran kun heräsin oli pakko ensimmäiseks katsoa vatsaa (enhän mä viel muuta nähny ku haavataitokset haavojen päällä mut silti) varmistuakseni etten nähny unta, vaan ne ihan oikeesti leikkas mut samantien. Ihan hyvä kyllä, mähän oisin joutunu olemaan tiputuksessa niin kauan kunnes ne ois leikannu, koska en voinu syödä mitään.


Leikkaus oli tiistaina ja torstaina pääsin kotiin, oisin muuten päässy jo keskiviikkona, mut jossain veriarvoissa oli viel jotain pielessä ni piti viel olla tarkkailtavana. Eihän asiat tähän vielä ihan loppuneet kyllä. Osastolla hoitaja sano mulle et mulla on sulavat tikit, eli en tarvii tikinpoistoa ollenkaan. Tikit putoaa itsestään pois viikon sisällä. Viikon päästä leikkauksesta eli toissapäivänä sit jouduin mennä jonottamaan terveyskeskukseen, koska hups vaan, kaikki tikit oli viel paikallaan. Ei ollut varattua aikaa joten ei muuta kun päivystyksen jonoon. Kun lopulta pääsin hoitajalle, tämä totesi heti ettei kyseessä ole sulavat ompeleet vaan ihan tavalliset. Nyppi tikit irti, laittoi suojaks haavalaput päälle ja sanoi et laput saa poistaa seuraavana päivänä. Kun sit eilen otin laput pois, en ollu uskoa silmiäni, kun yhdessä haavassa oli vielä 2 tikkiä jäljellä! Joten ei muuta kun tänään uudestaan. Onneks oon vielä sairaslomalla ni, on aikaa istua tk:ssa.

Vielä pienenä lisänä, ettei nyt vaan joku asia sattuis menemään kohdalleen, olin nyt viikonloppuna lauantain ja sunnuntain välisenä yönä ilmeisesti lyönyt pääni unissani seinään, koska ainakaan mitää puremaa ei näkynyt, vain pieni mustelma, jonka ympärillä oli puolikkaan kananmunan kokoinen kutti. Oli tosi kivaa että heti kun vatsa ei enää ollut kipeä niin sit jotain muuta.. Eihän siinä nestekertymä kutissa otsalla vielä mitään, mutta kun se kudoksissa oleva neste alkoi valua alaspäin iltaa kohden, oli illalla silmien sisänurkkiin ilmestynyt sormenpään kokoiset turvotusalueet ja yöllä vaan paheni. Maanantaiaamuna en enää meinannut saada vasenta silmää lainkaan auki, eikä oikeassakaan kehumista ollut. Muistutin lähinnä Notre Damen kellonsoittajaa.

Ja tietty vielä kun muutaman päivän turvotus eilen helpotti ja näytin illalla jo kasvoista normaalilta, päätti eilen päähän vedetty hiusväri muuttua ihan oman värisekseen. Eli jo joskus suht kauan sitten aiemmin mainitsemani luonnonvaalea väri, jonka oli tarkoitus tummentaa sävyäni ja tehdä siitä hieman rusehtavampi, päättikin reagoida päässäni niin, ettei se mihinkään tummunut, veti vaan vihertävän harmaaksi. Kiitos tästäkin L'Oréal.. Noora, joka mun hiukseni värjäsi, yritti kovasti vakuutella et varmaan se muuttu kun se kuivuu ja muuta, mut lopulta Noorankin piti todeta, et ei se kyllä ihan putkeen mennyt.



Niin, ja kaiken huipuksi se peukalonkynsi jota olin pari kertaa paikkaillut näin, päätti revetä tosi kivuliaasti irti kun otin kenkää pois jalasta... Repeämä oli aiemmin pari milliä reunasta, nyt meni sitten koko kynsi, vaikka oli tuntunut tosi tukevalta se korjaus, vasta vähän aikaa sitten vahvistinkin sitä.. Tältä se sitten näytti kun kenkä kävi kimppuun.. Au.